25. maaliskuuta 2016

Pitkäperjantain pitkä lenkki

Taas on viikonloppu, taas saa juosta. Wuhuu!

Vaikka mieli vetäisi jo poluille, niin edellisen kerran rämpimisestä viisastuneena (linkki) Kuhankuonon seikkailut päätettiin jättää väliin ja paukut suunnattiin kaikkien turkulaisten maantiepyöräilijöiden hyvin tuntemaan Kakskerranjärven kiertoon. Kokonaisuudessaan matkaa kotoani Turun keskustasta tulisi lyhintä reittiä pitkin vajaan 50 kilometrin verran. Koska tällä kertaa suunnitelmissa oli vain noin kolmenkymmenen kilometrin lenkki, suoritin alkulämmöiksi moottorimarssin kotiovelta keskelle syrjäistä Hirvensalon saarta. 

Muutaman edellisen pitkän lenkin aikana vanhat tutut vatsavaivat ovat muistuttaneet olemassaolostaan. Tämä huolimatta siitä että tankkaus ja eväät omille pitkiksille ovat pysyneet osapuilleen muuttumattomina. Itse itseäni mukaillen lainaten: "Mikä toimi yhdellä kertaa, ei toimi toisena päivänä." Perin juurin mystistä. Useimmiten vaiva ilmenee epämukavana tunteena vatsassa, mutta tottahan toki jokainen itseään kunnioittava juoksija on tehnyt tuttavuutta lähipuskien kanssa. Tänä päivänä WC-paperi onkin vakiovaruste jokaisella pitkällä lenkillä. P*ska homma, mutta minkäs teet.

Juoksu oli sovittu starttaavan aamulla kello kympin jälkeen. Huonosti nukutun yön jälkeen klo 08.00 ahdistin kaurahiutaleet mikroon, parin minuutin säteilytys ja tuo tahmean niljakas hiilaripommi oli valmis. Raejuustot, banaani ja hunajat sekaan, suu auki - avot, tankkaus hoidettu. Toki puuron lisäksi aamutoimiin kuului toisarvoista eväiden ja varusteiden virittelyä. Kaikkiaan aikaa tärvääntyi puolisentoista tuntia. Tämän jälkeen notkea ponnahdus autoon ja kiertotietä lähtöpaikalle.


Pessimisti pakkaa eväitä vähän reilumminTämän verran jäi yli.

Useimmat juoksijat tunnistavat peruskuntoharjoittelua ohjaavan kolmen P:n säännön (vauhti riittävän hidas: Pitää Pystyä Puhumaan). Tätä lähdettiin tavoittelemaan. Melko pian startin jälkeen päivän epistolan havaittiin pitävän sisällään muhkeat yhdeksän P:tä. Melkoisen poikkeavaa, mutta hyvällä tekniikalla ja riittävällä harjoittelulla arvatenkin kaikki on mahdollista. Pitkäperjantain lenkille oli lähdössä tuttu trio eli Hirvensalon åboriginaalit vahvistettuna allekirjoittaneella. Yksi juoksijoista oli toipilaana flunssasta, kun taas itse olin liikenteessä lievästi horjuvalla jalalla pieleen menneen kotirataultran takia. Kolmas osallistuja saapui lähtöpaikalle juosten, kuinkas muuten.

Lankkua lankulla

Tossun nyörit kiinni, takki päälle ja menoksi. Vauhdiksi oli etukäteen sovittu tämän trion de facto standardiksi vakiintunut 6 min/km, eli toisella kotimaisella ilmaistuna 10 km/h. Joko asiaa oli paljon, tai sitten muuten vaan puhututti, mutta ensimmäinen kymmenen kilometriä tuli täyteen ennen kuin huomasinkaan. Samalla tavalla kurjasti kävi seuraavalle kympille. Aloin jo päissäni hätiköimään ja aprikoin että onko juoksu muuttunut mukavaksi. Onneksi Kakskerranjärven pohjoispuolen vastatuuli, sekä kevyen liikenteen väylää siivonnut kiviä sylkevä harjakone aiheutti hetkellistä harmistumista. Tämän jälkeen enää muutama kilsa juoksua, poseeraukset uimarannalla ja viimeisten kilometrien sprintti autolle. Yksi elämäni helpoimmista pitkistä lenkeistä oli tassuteltu kokoon luvattoman helposti.

Dataa

  • Aika: 3:08:08
  • Matka 30.9km
  • Avg speed 9.9 km/h
  • Avg pace 6.05 / km
  • Fastest km 5.32
  • Avg HR: Ei mitään käryä, mittari arpoi ihme lukuja koko matkan. Juoksu tuntui kevyeltä ja 9 P:tä toteutui pääosan matkasta. Alles gut!

Päivän eväät

-yksi banaani
-puolikas Maximin 100 gramman energiageeli
-yksi Alpenin raspberry  & yogurt patukka
-puolisen litraa Maximin urheilujuomaa

Joko kunto on nousussa, seura kelvollista tai sitten tähdet yksinkertaisesti olivat kohdillaan. Päivän lönkyttely palautti uskoa omaan tekemiseen. Nyt ei suoranaisesti kaivattaisi takatalvea, vaan sadetta ja lämmintä jotta saataisiin viimeiset jäät pois metsäpoluilta. Siitä eteenpäin juoksu onkin yhtä juhlaa.




Hyvää pääsiäistä!




18. maaliskuuta 2016

Koeajossa: Salomon S-LAB Sense Hydro Set

Paikallisen urheiluliikkeen alennuslaarissa samoillessani törmäsin näppärän oloiseen nesteytysratkaisuun. Kyseessä Salomonin tyyliin verrattain innovatiivisesti nimetty juoma"hanskan" ja pullon yhdistelmä. Hanska on S-Lab tuoteperheen teeman mukainen eli hyvin minimalistinen, mutta loppuun asti viilattu tuote. Myyntipakkaus pitää sisällään kaksi hanskaa ja yhden pullon. Pullo on 250 millilitran kokoinen Salomonin Soft Flask. Pehmeän pullon ideana on että se muotoutuu nesteen määrän mukaan, tämän etuna on se ettei pulloon jää ilmaa, josta taas seuraa se ettei pullo hölsky, eikä rassaa hermoa, voi vaan juosta, taivaallinen hiljaisuus, yes!




Myyntipaketti sisältöineen 

Learning curve

Kun sain paketin käsiini kaupassa, vei tovin päästä Salomonin suunnittelijoiden ajatusten tasolle. En hahmottanut miten päin hanskat tuli laittaa ja mihin käteen. Kumilenkeistä, vetonyöreistä tai pullon kiinnittämisestä puhumattakaan. Hiljalleen homma kuitenkin selkisi ja tumppujen idea alkoi löytyä. Pullon kaulan ympäri kiristettävän valkoisen kumilenkin (kuvat alla) merkitys ei selvinnyt ennen kuin selailin aiheeseen liittyviä videoita Youtubesta. Pullo täytettynä ja hieman kuvassa näkyvää kohtaa ylemmäksi hinattuna combo pysyy hyvin koossa ja käyttö on varsin suoraviivaista; pure-purista-nielaise-jatka matkaa. 



Kaksi eri mittaista kumista hihnaa (punainen) mahdollistaa isomman/pienemmän pullon.
Valmistaja suosittelee max 500 ml pulloa, kuvassa 250 ml.

Kaulan kumilenkki pitää pullon oikeassa asennossa.


Taivaallisen auringonpaisteen innoittamana kävin koeponnistamassa paketin sisällön. Lämpötila pihamaalla huiteli jossain kymmenen asteen nurkilla. Pimeän ja viluisan talven jälkeen oli sananmukaisesti loistava keli testailla lenkin aikaista nesteytystä. Kippasin pulloon urheilujuomajauhetta, päälle 2.5 dl vettä jonka jälkeen nopea twist & shake. Pari paitaa päälle, nakkasin pipon ja hanskat nurkkaan, vedin tossut jalkaan ja suuntasin tien päälle.

Kerrotaan vielä tässä vaiheessa että olen vinkeän neuroottinen kaikkea kilisevää, kolisevaa, kahisevaa, lepattavaa, hölskyvää tai muuta lenkillä mukana kulkevaa - huonosti käyttäytyvää objektia kohtaan. Esimerkiksi avaimia ei mitenkään voi sellaisenaan laittaa taskuun, vaan ne tulee kääriä nenäliinaan ja sitoa nippu kokoon kumilenkillä. Meillä ei kilistä!





Paketin mukana toimitettu 2.5 desin pullo kulkee juostessa mukana täysin huomaamattomasti. Täysinäisenä pullo ei hölsky, liu'u mihinkään suuntaan tai tiputa nestettä. Tämä siitä huolimatta että useimmat meistä heiluttavat juoksun aikana käsiään melko villisti. Pullon käyttöliittymä on ilmiömäinen: Kun huomaat olevasi janoinen, pure korkkia, purista pulloa, nielaise, jatka matkaa. Kokonaisuudessa aikaa prosessiin kuluu ehkä kaksi sekuntia jos oikein pitkään jaksaa asiaan paneutua. Jokaisen hörpyn jälkeen ainakin itselläni menee hetki että tyhjentynyt pullo asettuu mukavasti käteen. Juostessa edes täysinäisen 250 ml:n pullon painoa ei huomaa. Isomman, puolen litran putelin kohdalla tilanne voi olla toinen.

Kannattaa pitää mielessä että mukana tuleva pullo ei tilavuudeltaan ole paljoa tavallista juomalasia isompi. Kuinka pitkään lasillisella vettä tai urheilujuomaa pärjää juostessa, riippuu harrastajasta. Itse hölköttelin reilun tunnin pieniä suullisia jatkuvasti nauttien. Lenkin lopulla pullo oli tyhjä, mutta mieli ja ukko virkeä. Jos pärjää vähemmällä, saatavana on myös 150 ml:n versio soft flask pullosta. Oikeakätisenä testasin vasemman käden hanskaa, jolloin se parempi käsi jäi vapaaksi. Tämä oivallus tuntui ilmiömäisen nerokkaalta vielä lenkin jälkeenkin.


Vasen ja oikea hanska sulassa sovussa

12 kilometrin testin perusteella keksin tuotteesta kaksi negatiiviseksi miellettävää asiaa:

  1. Vesi-ilmapalloa muistuttava pullo hankaloittaa käden normaalia käyttöä. Taskusta on hankala kaivaa mitään pullon ollessa paikallaan. 
  2. Pullon suuaukko on niin pieni, että esim juoksutapahtuman aikana täyttö juoma-asemalla on käytännössä mahdotonta. Isolla kauhalla liruttaminen on - jos ei suorastaan mission impossible, niin ainakin verrattain hidasta. Koko pullon (ja käden) upottaminen urheilujuomaämpäriin ei sekään tunnu mielekkäältä kanssajuoksijoita ajatellen.  

Sense Hydro Set on kaikkiaan mainion oloinen suunniteltuun käyttöön soveltuva tuote. Viileän keli lenkeillä 2.5 desillä pärjää pitempäänkin, mutta itselleni Hydro Set tullee mukaan kesäisille tunnin-parin mittaisille leppoisille polkulenkeille. Kuten jo aiemmin mainittu, hanska on hyvin minimalistinen eikä mukaan ole ympätty tarrakiinnityksiä tai pieniä taskuja. Ne (hiljaiset) avaimet ja rahat pitää jemmata jonnekin muualle. Valmistajan ilmoittama 50 euron suositushinta on jotakuinkin hirmuinen, mutta silloin tällöin näitä tuntuu löytyvän alennuksessa. Itse ostin nämä -60% alennuksella paikallisesta urheiluliikkeestä.

Ja se ikävämpi juttu

Ostin tuotteen Turusta, Länsikeskuksen Intersportin loppuunmyynnistä (kauppias vaihtuu). Aikani kaupassa haahuiltuani löysin ison korin josta testattu tuote löytyi. Viereen sattui myyjä jonka kanssa pohdittiin tuotteen ominaisuuksia. Utelin että mahtaako tuotteesta olla eri kokoja, vai onko kyseessä one size fits all -tyyppinen arpapeli. Myyjätyttö pohti hetken, katsoi hintalappua ja totesi että tuotetta tehdään vain yhtä kokoa. Tyydyin vastaukseen, maksoin tuotteen ja hurautin kotiin. Himassa pakettia avatessani yllätys olikin samaa kokoluokkaa kuin itse tuote (large). Nopea piipahdus valmistajan sivulla vahvisti oletukseni siitä että Salomon valmistaa kyseistä tumppua kolmeen eri kokoiseen käteen. Nämä "yhden koon hanskat" olikin saatavilla kokoa small, medium ja large. Mitäs minä tässä sitten mutisen? Olisinhan valveutuneena asiakkaana voinut hankkiutua asiantuntijan asemaan ja googlailla etukäteen tuotteen ominaisuuksia. Tässä tapauksessa se "erikoisliikkeen" toinen kilpailuvaltti (verkkokauppaan verrattuna) eli osaaminen ja henkilökohtainen palvelu, on menetetty (toinen on se että tuotteen saa heti käteen). Jos asiakkaan pitää olla asiantuntija, niin miksei tilata suoraan sieltä mistä halvimmalla saa? Onneksi ostamani L koko ei ollut mikään valtaisa ja sitä pystyy käyttämään, ale-tuotteissahan ei ole palautusoikeutta.


Post scriptum 

Tuote ostettu omatoimisesti, toki oivalla alennuksella loppuunmyynnistä. Koeajon tulokset ovat täten jokseenkin objektiivisia, joskin myönnän omaavani orastavaa Salomon S-Lab tuoteperheen fanitusta, fanittamista, fanismia, fan... Mikä se oikea sana on?


UPDATE 21.03.

Kävin eilen hölköttelmässä viitisentoista kilometriä 500 ml:n pullon kanssa. Pienestä epäilyksestä huolimatta puolen kilon lisäpaino ei haitannut käsien käyttöä, pullo ja lenkin aikainen nesteytys pysyi edelleen hanskassa. 250 millilitran soft flaskia käyttäessä einen verran ärsytystä aiheuttanut ongelma toistui myös isomman putelin kanssa: Nesteen määrän vähentyessä lötkö pullo ei oikein pysynyt ryhdissään ja urheilujuoma tuppasi pakkaantumaan jompaan kumpaan päähän pötkylää. Sense Hydro Set:n käytön helppous ja nesteytyksestä saatavat hyödyt kuitenkin peittoavat pienet epämukavuustekijät. Kaikkiaan hyvä tuote ja oikeaan hintaan ostettuna jopa suositeltava. Jatkoon.

10. maaliskuuta 2016

Onks pakko syödä jos ei oo nälkä?

Reilu kolmekymmentä vuotta piti elää ennen kuin aloin miettimään omaa syömistä, tai tarkemmin ruokavaliota. No joo, kyllähän jokaisesta ämyristä on vuosikymmenet tuutattu faktaa monipuolisesta ravinnosta ja sen tärkeydestä, mutta kukapa meistä nuorena ja kuolemattomana uhraa ajatustakaan tulevaisuudelle.

En luonnollisestikaan muista vuosia ihan tarkkaan, joten viskon lukuja näppäimistöltä parin vuoden marginaaleilla. Oman tilan tiedostamisen syntyhetkellä, about kahdeksan vuotta sitten, painoin 82 kiloa. Onko se sitten parhaimmillaan vai pahimmillaan, riippuu näkökulmasta. No, eihän se 180 senttiselle normaalille miehelle mikään katastrofi ole, mutta kun lihasmassaa ei juurikaan ole ruhooni siunaantunut, niin olihan siinä sitä rasvaa ihan riittämiin. Jonkinlainen herääminen tapahtui vetäessäni elämäni ensimmäiset XL-kokoiset pyöräilytrikoot jalkaan. Peilistä vastaan tuijottava maitovalaan muodot omaava MAMIL aiheutti sellaisen raapaisun sydänalassa että jotain oli tehtävä. Tuossa vaiheessa elämää liikuntaharrastus == golf. Ja tunnetusti golfia pelataan Suomessa vain kesäisin. Lisäksi ainoastaan rohkeimmat lajin puolestapuhujat keksivät väittää että kunto kohoaisi maleksimalla neljässä tunnissa vajaa kymmenen kilometriä. Toki siinä ohessa pitää saada muhkeat < 46 grammaa painava pallo 18 reikään. Mutta se golfista, summeerattuna: Tuona aikana liikuntaharrastukseni ei siis ollut kovinkaan aktiivista.  Ympärivuotinen hyötyliikunta rajoittui kotoa tallille (50m) ja duunissa parkkihallista toimiston ovelle (100m) kävelyyn. Toki päivän mittaan käveltiin Merikaareen tai Kiilaan syömään, riippuen siitä missä sitä pizzaa kulloinkin oli tarjolla.

Ja takaisin ruotuun. Ukko oli möhkö, ei liikkunut ja söi pizzaa & karkkia. Mikä ratkaisuksi? Lähdin testaamaan mokomaa: Pidetään ruokavalio ennallaan, ostetaan (vuosien saatossa) aina vaan lisää fillareita ja poljetaan niitä kiivaasti. Mitä siitä seuraa? Läski katoaa, painoa putoaa, mutta lihaksia ei ilmaannu koska pääosa suusta sisään kipattava tavara on höttö-hiilaria. Seuraa uusia murhieita (kuva alla).


Muutamassa vuodessa generoitiin toisenlainen ongelma

Ruokavaliota piti oikeasti fiilata vähemmille hiilihydraateille & lisätä proteiinin määrää. Raejuusto, liha ja rahka, tervetuloa. Haribon Matador Mix 800g laatikosta tarjoiltuna, tervemenoa. Nyt, muutamaa vuotta myöhemmin vaa'alla käydessäni viisari pysähtyi vajaan 70 kilon lukemiin, eikä painon tarvitse tuosta pudota enää yhtään. Onneksi en nykyisin omista vaakaa, muutoin lievään neuroottisuuteen taipuvainen mieleni saattaisi järkkyä. InBody mittauksen mukaan rasvaprosentti oli puolisen vuotta sitten 14.6%, viimeisessä mittauksessa se oli pudonnut lisää ollen jossain 12% tienoilla. Positiivista on että vaikka paino oli edelleen pudonnut, niin lihasmassaa oli tullut hyppysellisen lisää, kirvestä ei täten pidä kaivoon heittämän.

Hankkeen kolmannen iteraation - parisen viikkoa sitten keksityn selvitystyön kunnianhimoisena tavoitteena oli saada parempi ymmärrys omasta syömisestä ja tämän tiedon avulla edelleen parantaa omaa jaksamista, auttaa kroppaa ylläpitämään niitä vähäisiä lihaksia ja mikä tärkeintä, pysäyttää painon putoaminen.

Olkapää!

Ruoka

Paloin halusta kirjoittaa otsikoksi tuohon ylle sanan: "ruokavalio". Mutta enhän minä mistään ruokavalioista mitään ymmärrä, puhutaan siis tuttavallisemmin siitä mitä syön. Punainen liha ei juurikaan kuulu päivittäiseen ruokavaliooni. Kanaa ja kalkkunaa tulee syötyä useinkin, kalaa valitettavan harvoin. Kalan vähäisyyteen ei oikeastaan ole hyvää syytä, enkä äkkiseltään keksi edes huonoja syitä tai selityksiä. Se ei vaan jostain syystä osu kaupassa ostoskoriin. Helppoja hiilareita haalin syömällä muun muassa tummaa riisiä ja Lidlin gluteenitonta pastaa (maissijauho, kikhernejauho, emulgointiaine). Kasviksia tietysti liian vähän, mutta ongelma on tiedossa ja ehkä siihen tulee jonain päivänä muutos. 

Olen nyt viikon seurannut testimielessä mitä suuhun tulee laitettua. Seurantaa varten törsäsin kaksi euroa erääseen kotimaiseen palveluun jonka avulla pystyy pitämään ruokapäiväkirjaa gramman tarkkuudella. Seurantajakson aikana jokainen ruoan murunen on siis piipahtanut vaa'alla ennen suuhun joutumistaan. Viikon annin voi summeerata seuraavasti:

  1. Jokaisen suupalan punnitseminen ja kirjaaminen on ihan julmetun työlästä. En aio jatkaa harjoitusta tämän viikon jälkeen.
  2. Syön kohtuullisen monipuolisesti, mutta auttamatta liian vähän. Ei ihme että paino putoaa ja olo on satunnaisesti melko hutera. 
  3. Tiettyjä hivenaineita ja vitamiineja en syö tarpeeksi. Tähän on jo haettu tukea apteekista.

Viikon mittaisen testin aikana kehitin itselleni uuden ongelman: Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän ravintoasioihin perehtyy, sitä vähemmän havaitsevan ymmärtäväni aiheesta. Itseopiskelun ongelmana on se että perusasioiden (useimmiten faktoja) lisäksi interwebbi on täynnä virheellistä ja ihmisten omiin mielipiteisiin & kokemuksiin perustuvaa mutu-fiilistelyä. Lähdekritiikki kunniaan! 

Lähden lenkille, mutta ensin sitä ruokaa.