22. tammikuuta 2017

Testissä Sarva D'vil 2

Yhdet rakastuvat maalliseen mammonaan, toiset perinteisemmin ihmisiin ja kolmannet musiikkiin tai kuvataiteeseen. Joidenkin tuon viehättävämmän sukupuolien edustajien tiedetään jopa rakastuneen kenkiin ja nyt kaltaiselleni kaksilahkeiselle kolahti sama asia: I'm in love with my new shoes!

Houkutuskuva - ei mitään tekemistä aiheen kanssa

Viime viikon perjantaina Turun Suunnistajan Kaupasta haetut Sarvat on nyt virallisesti koeponnistettu. Kyseessä on kotimaisen valmistajan D'vil2 malli, jonka Sarva sanoo olevan 3-in-1 kenkä. Tarkoittaen sitä että kenkä taipuu talvijuoksun lisäksi kesäisempään polkujuoksuun ja suunnistukseen. Painoa parilla on 270 grammaa, dropin (kannan ja päkiän välinen ero) ollessa 4 mm. "Normikenkää" pienempi droppi tarkoittaa käytännössä sitä, että askellus ohjautuu enemmän kohti luonnollista juoksua jossa päkiä koskettaa maahan ensimmäisenä. Maltillisen vaimennuksen takia kenkä ei välttämättä sovi kovin raskastekoiselle tai aloittelevalle juoksijalle, joskin poluilla juostaessa iskutus on asfaltilla juoksua armollisempaa. Kenkää valittaessa kannattaa haastatella niitä oikeita asiantuntijoita.



Sarvat ovat juoksuttaneet minua hiekkatiellä, asfaltilla ja erilaisilla poluilla. Toisinaan hitaasti, välillä reippaammin ja tietysti myös täysiä - lyhyiden intervallien muodossa. Yhteistä jokaiselle lenkille oli pääosin jäätikköinen alusta, jonka päällä on usein ollut lunta. Toki siellä täällä myös paljas asfaltti pääsi yllättämään. Kaikkiaan juoksua kertyi kuutena päivänä, lyhyimmän lenkin jäädessä alle viiteen kilometriin, pisin jotos reilut 22 kilometriä. Kaikkiaan tuona aikana matkaa kertyi 78.5 km.

Faktaa kengistä löydät kenkävalmistajan sivuilta. Suunnistajan kaupan tietopläjäyksen samasta kengästä löydät täältä.




Omat kokemukset nastallisista juoksukengistä rajoittuu vanhoihin Icebugeihin, jotka toki valmistajan ilmoituksen mukaan soveltuvat myös juoksuun. Pidon puolesta kyseisillä möhkäleillä voisikin lähteä vaellukselle napajäätikölle. Takuulla pitää, mutta ei ne kyllä juoksemiseen soveltuneet. Icebugien tuntuman kummitellessa takaraivossa, D'vilit  olivat todella tervetullut lisä omaan 15 juoksukenkäparin valikoimaan. Viime syksynä paasasin eräälle maltillisemmin juoksusta kiinnostuneelle läheiselleni nastereiden tarpeettomuudesta, olinhan itsekin täysin vakuuttunut siitä ettei moisia mihinkään tarvitse. How little did I know. Terkkuja vaan sinne kauas pohjoiseen.

D'vil 2:n 17 nastaa

Onnistunutta ostoprosessia kuvasin jo edellisessä postauksessa, joten en pureudu siihen uudelleen. Kapealestinen D'vil 2 istuu omaan jalkaani kuin tinakenkä prinsessa Ruususelle, eikä tähän mennessä juostuilla reilun puolimaratonin mittaisilla polkupitkiksillä ole ollut tarvetta varpaiden teippauksille. Ei hiertymiä, kolotuksia tai väriään muuttavia kynsiä.

Päällimäisenä kengästä jäi mieleen keveys ja ilmiömäinen juostavuus. Mitä enemmän vauhtia, sitä paremmalta kenkä tuntui. Itse en kokenut että vaimennusta olisi kaivattu lisää, tosin en lähtisi D'viliä aivan aloittelijalle suosittelemaan. Sarvan mukaan tossun päällinen on vettähylkivä, tätä ominaisuutta en viikon aikana päässyt, tai joutunut testaamaan. Turussa on lunta melko vähän ja lumisemmissa paikoissa polut olivat hyvin pakkautuneet.


Sarva D'vil 2

Plussaa:
+ hyvä pito, paitsi peilijäällä
+ loistava juostavuus, houkuttelee reippaaseen juoksuun
+ istuvuus omaan jalkaan
+ kotimainen

Miinusta:
-kengästä on tarjolla vain vihreä väri, joka ei tunnetusti matchaa mihinkään!


Tekniset tiedot kaapattu Sarvan sivuilta


  • Unisex talvijuoksu
  • Kapea/medium lesti
  • Väri: musta/vihreä
  • Päällinen: tiivis nailonkangas
  • Vuori: mesh
  • 17 tähtinastaa
  • Kevyt vaimennus kannassa ja päkiällä
  • Vettähylkivä
  • Koot UK 3-12
  • Paino UK13 270 g (UK 8)
  • Drop 4 mm
  • Neutraali askellus


Kuten jo yllä kirjoitin, omaan hyvin rajallisen kokemuksen nastallisista tossuista, joten en voi lähteä vertaamaan kyseisiä Sarvoja kilpailijoiden, tai edes Sarvan toisiin malleihin. Omaan jalkaan kengät kuitenkin istuvat niin hyvin, että kyseessä on eittämättä eräät lempikengistäni. Voisin jopa kuvitella laittavani nämä jalkaan kesäiseen märkään metsään. Jos D'vilit tuntuvat kapealta, Sarvan mallistossa on myös leveämpilestinen Xero 3.

Eteisen kaapissa on odottamassa vielä kahdet kevyehköt Brittiläisen Inov-8:n kengät, kevään saapuessa nähdään onko Terraclaw:sta tai Race Ultrasta kotimaisen Sarva D'vil 2:n haastajaksi. Stay tuned.

Millaisia kokemuksia sinulla on D'vileistä? Entä muista Sarvoista?

14. tammikuuta 2017

Hyvien puolella pienyrittäjää tukemassa

Tein eilen päätöksen että TARVITSEN (isolla!) nastalliset juoksutossut. Omaan pedanttiin tapaani olin perehtynyt aiheeseen huolella ja listasta olikin mitä erilaisimmista syistä pudotettu monen suuren brandin malleja. Eräs pieni valmistaja oli kummitellut mielen syvissä sopukoissa jo hetken. Merkki oli kotimainen Sarva ja tiesin että sitä myydään Suunnistajan Kaupassa Turussa. Työpäivän tullessa päätökseen, hehkeä hyppy fillarin satulaan ja otsalamppu osoittamaan kohti Stålarminkatu 1:stä. Olin hieman myöhään liikenteessä, joten perisuomalaiseen tapaan aprikoin miten nihkeää palvelua oli perjantai-iltana odotettavissa miltei sulkemisaikaan. 

Millaista palvelua kauppias tarjosikaan!





Olin firman ovella vähän ennen viittä. Ulkona oli säkkipimeää, märkää ja kuraista. Liikkeen valot loistivat kirkkaina ja ulko-ovi oli kutsuvasti seljuullaan. Väliovi auki, fillari kainalossa sisään könyten samanaikaisesti suureen ääneen huutaen: "Päivää vaan, vieläkö uskaltaa tulla sisään? Saako pyörän ottaa mukaan" (kuka sitä nyt lukkoa mukana kantaa)? Vastauksena reipas "tottakai, peremmälle vaan". Siitä käynnistyi vertaansa vailla oleva asiakaskokemus. 

Liikkeessä oli toinenkin, nähdäkseni samoilla tarpeilla liikkuva asiakas. Ilmiömäisen sujuvasti kauppias multitaskasi molemmat kuluttajat kartoittaen tarpeet, tehden ehdotuksia ja oli lopulta tukemassa kenkävalintaa ostopäätöstä tehtäessä. Lopputulemana kaksi asiakasta - kaksi toteutunutta kauppaa. Väitän että itseni lisäksi myös tuo toinen asiakas lähti kotiin hyvillä mielen. Ei vain uuden hankinnan takia, vaan sen miten pienen liikkeen asiantuntija ilmiömäisesti hyödynsi omaa osaamistaan sekä asiakkaan että oman liiketoimintansa hyväksi. 

Jos nyt on käynyt niin ettet yhtään tiedä mistä yrityksestä puhun niin seuraa näitä yksinkertaisia ohjeita:






Ottakaa, menkää ja ostakaa! Pienen kivijalkakaupan on mahdotonta kilpailla jättejä vastaan hinnoittelulla - joskin Suunnistajan kaupan hinnatkin ovat kohdillaan. Lähtökohtaisesti pienen liikkeen menestystä ohjaa PPP --> Pitää Pärjätä Palvelulla ja sen ainakin kyseinen kauppias hanskasi. Olen poikennut liikkeessä nyt kahdesti. Molemmilla kerroilla lähdin tyytyväisenä ulos ostokset mukanani. Riski on suuri että pysyn firman asiakkaana myös tulevaisuudessa.

Ja vielä selvennyksenä jos en tohkeissani kyennyt jäsentelemään ajatuksiani: Tämän kirjoituksen punaisena lankana ei ole mainostaa tiettyjä juoksukenkiä, vaan paikallista kivijalkaliikettä. Jokainen meistä haluaa että nämä yritykset pysyvät katukuvassa. Se vaatii sen että kassakone laulaa myös pienemmällä markkinointibudjetilla mukana olevilla erikoisliikkeillä. Ei toki unohdeta sitä että onhan myös Sarva kotimainen valmistaja.

Nyt lopetan ylistyspuheen, laitan D'vil 2:t jalkaan ja suuntaan metsään. Hyviä juoksuja itse kullekin!

Täältä tähän. 

6. tammikuuta 2017

Flow

Loppiaispäivä paketissa. Uusien työjuttujen opiskelua, Grand Touria, epäonnistunutta lounasta.

Aurinko paistaa, pakkanen hellittää. Päiväunet.

Herään virkistyneenä. Viime viikolla juostut 60 kilometriä veivät suurimman poltteen. Päätin kuitenkin lähteä koittamaan miltä talvinen asfaltti maistuu. Vuosien saatossa urheiluvaatteisiin upotetut sadat ja tuhannet eurot maksavat hiljalleen itseään takaisin. Sää kuin sää, laji kuin laji, aina löytyy oikea määrä.

Pari geelipussia taskuun. Vanha iPhone koteloon, ilman SIM-korttia tietenkin. 1600 biisiä riittää, selviän pari tuntia ilman viestejä. Pinkit kompressiosukat, tossut, kuulokkeet, pipo ja tunput. Ulos ovesta.





Kadulla tervehtii kirpeä talvi. Juoksen myötävirtaan pitkin jokirantaa. Yhdet kiirehtivät kotiinsa, toiset laivalle. Piipun lukujono tervehtii kulkijoita. Minulla ei ole kiire mihinkään. Jalat ovat kevyet.

Ruissalossa vilkutan vastaan tulevalle laivalle. Jälleen kerran huomaan haikailevani kesää ja mennyttä. Kuulokkeista kajahtaa George Michaelin Fast Love. Onko siitä muunlaista? Matka jatkuu pisin Rantapromenadia. Pakkasta alle kymmenen astetta,

Mittarissa kymmenen kilometriä, juoksen Kansanpuiston vierestä pimeää tietä. Synkkä aarniometsä, not another soul in sight. Puhelin arpoo soittalistalta Iron Maidenin Fear of the Darkin. Osuva valinta. Tällä kertaa en pelkää.

Saavun lenkin päätepisteeseen, on aika suunnata kohti kotia. Loiva alamäki, Sheryl Crow ja pari pykälää tuoreempi  Linkin Park siivittävät askellusta myötämäkeen. Levitän kädet, melkein lennän - hymyilen. Ääneen. Mieli kevenee, askel kevenee, syke laskee, vauhti karkaa, en välitä.

Ruissalon sillan jälkeen sataman kulmilla bongaan ketun joka ystävällisesti liittyy seuraan. Hölköttelemme hetken rinnakkain. Pendulumin sulosoinnut eivät lenkkiseuraa miellytä, repolainen tuhahtaa, kiihdyttää ja jatkaa matkaa. Mitä lie intervalleja ollut juoksemassa.

Hetkessä tunnelma muuttuu. Apulanta - Tuhka ja Veri. Pääsi yllättämään. Kuivaan silmäkulman. Kukaan ei näe - pimeys armahtaa.

Haistanko tuhkan ilmassa
Kyyneleet kasvoilla
Jalkapohjat nastoilla
Uhripaikalla

Kaupungin valot lähestyvät. Postikeskuksen jälkeen maailman kirkkaimpaan valomainokseen lävähtää Mikon, Annin, Tiinan ja Anun kasvot. Vihreä sammakkomainos vie ajatuksen muualle. Saatoin jopa nauraa järkytystäni. Taas ääneen.

Jokiranta. Koti lähenee. Jouluinen Teatterisilta ihastuttaa jokaista kulkijaa. Perheitä, lapsia, aikuisia, pariskuntia. Enää kilometri kotiin. Haikea olo. 21 kilometriä takana, askel on edelleen kevyt.

Vain juoksija voi ymmärtää. Flow.
Itken. Nauran.

#livemore